Voiko luonto estään sairastumisen ?
Kun vuosia sitten kuulin ensimmäisen kerran, että psykologiassa on suuntaus jossa ihmisiä viedään luontoon, jotta heidän psyykkinen hyvinvointinsa parantuisi, se kuulosti hassulta. Vielä hassummalta kuulosti se,että Japanissa lääkärit määrävät potilailleen metsäkylpyjä (shinrin yoku). Itse opiskelin silloin mindfulness-pohjaista kognitiivista terapiaa lääkärintyöni ohella. Ajattelin jotenkin, että on itsestäänselvää, että luonnossa tulee hyvä ja virkistävä olo, ja että ihmiset voivat itse hakeutua luontoon aina kuin sitä haluavat. Mihin siinä terapeutteja, lääkäreitä (tai edes tiedettä ) tarvitaan? Aika pian ajatukseni asiasta kuitenkin muuttuivat. Huomasin,että asia oli minulle liiankin itsestäänselvä :minä itse käytin luotokokemusta monella tavalla lisäämään omaa hyvinvointiani- niinkuin moni muukin suomalainen.Lyhytkin käväisy lähil(kauppunki)luonnossa saa minut virkistymään ja mielialani kohomaan puhumattakaan pitemmistä luontoretkistä. Tempaudun katselemaan ympäröivän luonnon yksityiskohtia tai vuodenaikojan ja vuorokaudenajan värittämää maisemaa. Luonnossa olen usein täysin läsänäoleva ja tätä hetkä aistiva- olotila johon myös mindfullnessissa pyritään.Huomasin, että käytän luontoa monellakin tavalla vähentämään stressiä ja ärtymystä sekä lisäämään luovuuttani ja iloa. Halusin tietää asiasta lisää. Tässä vaiheessa oivalsin myös, että luonnossa liikkuminen ei suinkaan ole kaikille itsestäänselvää- ei edes välttämättä kaikille suomalaisille., vaikka maailman mittakaavassa olemmekin vielä lähellä luontoa verrattuna monin muihin. Suurin osa maailman väestöstä asuu kaupunkialueella, ja moni on asunut useampia sukupolvia kaupunkiympäristössä ja vieraantunt luonnosta. Asia alkoikin tuntua tärkeältä.
Etsin asiasta lisää tietoa. Kävi ilmi, että japanilaiset metsätutkijat olivat aivan vastikään vierailleet Suomessa, ja luonnonvarakeskus oli käynnistänyt (pienen ) tutkimuksen asian tiimoilta, Olin yhteydessä tutkimusta vetäneeseen Liisa Tyrväiseen. Lääketieteen alueella ei vielä asiasta ollut juurikaan tutkimusta, muilla tieteenaloilla enemmän. Alue on melko uusi, ja on vielä epäselvää , mitkä kaikki asiat luontokokemuksessa vaikuttavat. Yhteisiä käsitteitäkin vielä etsitään. Vertailevissa väestötutkimuksissa on tunnistettu eroja, jotka liittyvät erityisesti viherympäristöjän osuuteen elinympäristössä. Britanniassa seurattiin 18 vuoden ajan ihmisiä, jotka olivat muuttaneet vehreiden luonnonalueiden ja kaupunkimaisten alueiden välillä. Vihreällä alueella asuvat olivat tyytyväisempiä ja toivat vähemmän esille masennukseen liittyviä oireita kuin rakennetussa ympäristössä asuvat. Toisessa tutkimuksessa seurattiin kolme vuotta kaupungissa asuneiden ihmisten ryhmää, jotka muuttivat luonnonläheiselle asuinalueelle. Muuton jälkeen heidän mielenterveytensä parani, ja pysyi paremmalla tasolla kolmen seurantavuoden ajan. Eräässä tutkimuksessa todettiin viheralueiden lähellä asuvien ihmisten terveydentila paremmaksi kuin niiden tiukempaan rakennetuilla alueilla. Yhteys oli voimakkainta ikäihmisten, kotiäitien sekä alhaisemman tulotason ja sosioekonomisen ryhmään kuuluvien ihmisten keskuudessa..
Tutkimuksissa on havaittu, että Ihmiset ovat luonnossa kokeneet elpymisen ja virkistymisen tunteita- asia jonka myös itsessäni tunnistan. On myös mitattu, että luonnossa ollessa ihmisten verenpaine ja pulssi laskevat sekä parasympaattinen hermosto aktivoituu, ja elimistö palautuu stressistä.Nämä vaikutukset ovat mitattavissa melko lyhyenkin ”luontoaltistuksen ” jälkeen.Joissakin tutkimuksissa jopa kuvat luonnosta saivat aikaan tällaista. Kun tähän yhdistää liikkumisen luonnossa (ja siihen, että monet ihmiset liikkuvat mielellään luonnossa) voidaankin ajatella, että luonnossa liikkuminen sekä tarjoaa tehokasta vastalääkkettä nykyihmistä sairastuttavalle stressikuormitukselle että ennaltaehkäisee muitakin terveysongelmia. Tutkimusten mukaan myös kongnitiiviset taidot, kuten tarkkaavaisuus paranevat luonnossa. Ympäristöpsykologian alalla luontovaikutuksia on jo tutkittu laajemmin ja esimerkiksi Kaplanin teorian mukaan rakennettu ympäristö kuormittaa tarkkaavaisuutta, kun taas luonto elvyttää. Ulrichin stressiteorian mukaan taas luonto palauttaa stressistä paremmin kuin rakennettu ympäristö. Ehkä voisi ajatella, että koska ihminen on luonnossa syntynyt ja kehittynyt lajina, hermosto ja mielikin toimivat siellä parhaiten ? Suomessa ekopsykolgista tutkimusta on tehnyt psykologi Kirsi Salonen . Hän on tutkinut mm luontokokemuksen tunnepuolta ja mielimaisemien vaikutusta. Luontoelementit voivat toimia osana terapeuttista prosessia, vaikuttaa positiivisesti avautumiseen ja ryhmäytymiseen sekä tuoda toivoa.
Luontoyhteydestä vo myös olla apua tarttumattomien tulehdustaution ehkäisyssä, ainakin osana sitä. Nämä sairaudet ovat kroonisia ja ne koskevat suuria väestöryhmiä. Tällaisia tauteja ovat mm astma, allergia, diabetes, sydän-ja verisuonitaudit, tulehdukselliset suolistosairaudet ja syöpä . Osaan näistä sairauksista on voitu vaikuttaa puuttumalla tunnettuihin riskitekijöihin, mutta ne selitävät vain osan eikä monen taudin perimmäisiä syitä ole voitu löytää- tällaisia ovat tyyyppi 1 diabetes, astma, allegiat, tulehduksellisest suolistosairaudet ja syövät. Näille sairauksille on ominaista lievä tulehdustila, ja immunnologinen epätasapaino, joka näyttää kytkeytyvän ihmisen mikrobistoon (elimstössä olevat ”hyödylliset” bakteerit). Mielenkiintoinen teoria on, että kaupungeissa eläminen on muuttanut ihmisten mikrobistoa ja tätä kautta aiheuttanut immunologisen epätasapainon. Kansainväliset viranomaiset Who:n kanssa ovat v 2015 katsauksessaan ottaneet kantaa siihen, että luonnon monimuotoisuus vaikuttaa ihmisten terveyteen: sekä tarttumattomiin että tarttuviin tulehdustauteihin ja myös mielenterveyteen. Suomalaiset allergiatutkijat ja terveysviranomiaset ovat mielenkiintoisessa Duodecim-lehden katsauksessaan ”Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien ehkäisyssä ” ehdottaneetkin, että osana tulehdustautien ehkäisyä on panostettava luontoyhteyden parantamiseen- vauvasta vaariin.
Olen aina halunnut ajatella ihmisen terveyttä kokonaisvaltaisesti, kehon ja mielen ” yhteisenä sävelenä ” jotka kumpikin vaikuttavat toiseen, ja joita ei voi toisistaan erottaa. Nähin vaikuttavat ympärillä olevat ihmiset mutta myös ympäristö. On itsestäänselvää, että olemme riippuvaisia puhtaasta ilmasta ja vedestä ja ravinnosta mutta luonto vaikuttaa terveyttä lisäten myös muilla tavoin. Tutkittavaa alueella riittää. Itse ajattelein kuitenkin,että nyt jo paitsi kaupunkisuunnittelussa myös sairauksen ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa luontoelementtejä olisikin syytä käyttää entistä enemmän hyväksi.